Rest, cramps and free botox (HUOM! suomenkielinen teksti alla)
A while back I read an article describing the changes that take place in your body during the Ironman challenge. I was amazed to learn that during the race your body temperature rises to the same level as when you have fever.
During the Vantaa Triathlon on Sunday, June 2, I understood that the article wasn’t totally wrong.
That Sunday the temperature outside was at least 25 degrees, and I had signed up for the Olympic distance: 1.5 km of swimming, 40 km of biking and 10 km of running. During the running my body temperature was definitely high up there. The article mentioned that tough swimmers’ body temperatures rise to 40 degrees. I’d say mine hovered around 38 degrees since I’m not a hardcore swimmer.
The article also said your heart rate returns to normal three weeks after the Ironman Race – for most people. Let’s see what happens in August. On Sunday I definitely noticed how I couldn’t fall asleep at night, my body felt feverish and my heart was racing. And this was the Olympic Distance, not the Ironman.
The Vantaa Triathlon was this summer’s first triathlon race. I completed the Olympic distance pretty okay. The swimming went as it’s been going recently – not spectacularly, but I’m moving forward. The biking went well. During the running I felt somewhat tired. The track winded through a demanding, hilly terrain around Kuusijärvi and we did 3 x 3.3km along the same route. It was tough, both physically and mentally.
During the final running sprint is when my legs started cramping, and I let two women run past me. They ended up 2nd and 3rd place in the race. My own ranking was the annoying 4th spot. But here’s to moving on up next time - in the Half Challenge in Århus, Denmark.
Last Sunday it was time for another Big Training Day, devised by my coach Merja. It went pretty well, although my legs didn’t feel all that energetic during the biking. The running was smooth – it appears the worse running lock was bypassed in Vantaa.
Let me mention one more thing about the Vantaa Triathlon’s swimming section. The women all started the same time – about 55 racers. The first couple of hundred meters went fine, until other swimmers started racing over me and during the mayhem someone ended up kicking me in the tooth and lip. It took a brief second to pull myself back together and to check that the tooth was still intact after taking the big hit. After this I figured I had to get the show back on the road and to get hit less in the future. And I didn’t get hit anymore. As a memory of this encounter I ended up with a blue and swollen lip – it’s kind of like starting the week off with free Botox…
Below you’ll find a photo taken during the resting week in London, and a racing photo from Vantaa.
A big shout-out to Johanna Lind who is competing in the Fitness Europe race in Rome and to Tipi & Markos taking part in the IM 70.3 in Berlin. Remember – the tough ones always do great!
Lepoa, kramppeja ja ilmaista botoxia
Luin taannoin artikkelin niistä kropassa tapahtuvista muutoksista, joita tapahtuu Ironman-suorituksen aikana. Hämmästelin, kun artikkelissa kerrottiin kropan lämmön nousevan suorituksen aikana kuumelukemiin.
Sunnuntaina 2.6. totesin Vantaa Triathlon-kisassa, ettei artikkeli ollut vallan väärässä.
Sunnuntain ulkolämpötila oli vähintään 25 astetta ja matkani triathlonin Olympiamatka: uintia 1,5km, pyörää 40km ja juoksua 10km. Juostessa kehon lämpötila oli taatusti korkealla. Artikkelissa mainittiin kovilla uimareilla kehon lämmön nousevan jopa 40 asteeseen. Tuntuu aika hurjalta reaktiolta. Itse veikkaisin oman ruumiinlämpöni olleen 38 astetta, kun en ole mikään kova räpiköijä.
Artikkeli kertoi myös pulssin palautuvan normaaliksi kolmen viikon jälkeen Ironman-kisasta - suurimmalla osalla kisailijoista. Katsotaan, miten käy elokuussa. Sunnuntaina sain todeta, ettei uni tullut illalla, kroppa tuntui olevan kuin kuumeen kourissa ja syke oli korkealla. Ja tämä oli olympiamatka, ei Ironman.
Vantaa Triathlon oli tämän kesän ensimmäinen triathlonin kisastartti. Olympiamatka taittui melko leppoisissa merkeissä. Uinti kulki siten miten se itsellä tällä hetkellä kulkee, ei hyvin mutta eteenpäin mennään. Pyöräilyosuus meni kivasti. Juoksu taas kulki aika väsyneissä tunnelmissa. Juoksureitti oli vaativa, mäkinen maasto Kuusijärven ympärillä, 3 x 3,3km sama reitti. Kyllä se koville otti, sekä henkisesti että fyysisesti.
Viimeisellä juoksukierroksella alkoivat jalkojen krampit ja päästin kuin päästinkin kaksi daamia ohi. He sijoittuivatkin kisassa 2. ja 3. sijoille. Itse jäin niinkin ärsyttävälle pallille kuin 4. sija. Tästä ylöspäin kohti juhannuksen Half Challenge Århusia, Tanskassa!
Viime sunnuntaina oli vuorossa valmentaja-Merjan laatima Big Training Day. Matka taittui melko mukavasti, tosin jalat eivät pyöräilyssä olleet parhaassa mahdollisessa vireessä. Juoksu kuitenkin sujui mukavasti – ilmeisesti pahin juoksulukko ohitettiin Vantaalla.
Vantaa triathlonista mainittakoon vielä uinnin osalta eräs juttu. Naiset lähtivät matkaan samaan aikaan - yhteensä noin 55 kisaajaa. Alun parisataa metriä sujui hyvin, kunnes muut uimarit alkoivat tulla päälle ja alle ja lopulta sähläysten jälkeen sain jalasta hampaaseen ja huuleen. Sadasosahetken keräsin itseäni ja testasin, että hammas on paikallaan, sillä täräys oli melko kova. Sen jälkeen totesin, ettei auta muuta kuin koettaa rykäistä ohi ja saada vähemmän tällejä jatkossa. Enempää tällejä ei tullutkaan. Tästä yhdestä tuli muistona sininen ja turvonnut huuli - botoksit tuli viikon alkuun vähän kuin ilmaiseksi…
Tässä vielä parin viikon takaisten lepoviikkojen antia Lontoosta & kisakuva Vantaalta.
Hurjasti tsemppiä Johanna Lindille viikonlopun Fitness Europe-kisaan Roomaan ja Tipille & Markokselle IM 70.3 Berliiniin. Muistakaa - kovat pärjää aina!
 |
| Maailman kovin mies |
 |
| Vantaa triathlon 2.6. |
