Kun urheilu menee överiksi

When doing sports goes overboard (Huom! Suomenkielinen teksti alla)

I’ve been thinking about different people, especially in the realm of sports. I’ve read articles about many less-than-positive things happening and talked to a lot of people about some individual cases. This is not always uplifting. Of course everyone is needed in the world and everyone has their own style of moving forward, ever since childhood.

One thing I wanted to write about is the motivation and attitude of amateur athletes. I wanted to focus especially on attitude here.

An amateur athlete is someone who gives his or her best to their hobby in their chosen genre. This is how I see it. But why is it that so many people go overboard with this? Are they trying to fill a void in their life with sports? Are they doing it to keep themselves intact? Is this about burning endorphin and exceeding yourself, or is it an obsession?

While thinking about these questions and reading and listening I’ve come to the conclusion that people, especially Finns, should do more things with their heart, keeping their own goals in mind. Not those of others. We should not obey other people’s needs, wants or obsessions.

There are many examples of things getting out of control. That’s not what amateur sports should be about – far from it. Everyone should enjoy their free will and do things they like, when the time is right.

This applies particularly to triathlon, which a lot of outsiders consider to be an extreme sport. Personally I don’t see it that way – it’s more about taking care of yourself and when you hold onto your own values and motivation, it’s enjoyable. You can be successful or not. It’s all about what you put into it, just like in the working world too in my opinion.

The Ironman 70.3 St. Pölten race went as expected (placed 11th)

Being an amateur athlete is about having a hobby, enjoying it and applying yourself within in. At least to me.

I wish everyone could stress a bit less when it comes to training, sports contests and life in general. Life is here and now – it’s meant to be enjoyed in and of itself. If anything, it was my friend Elina’s passing away that made me stop at my tracks during the past year. It gave me some perspective on what can happen to each of us. The Finnish attitude is too demanding and serious. It’s nice to be good at something but you don’t have to excel at everything. We all decide for ourselves what we want and how.

So let’s take it easy during this one unique life that we’ve been given! Yes?!

Feeling superb the day before the race

Kun urheilu menee överiksi

Olen miettinyt meitä erilaisia ihmisiä. Erityisesti urheilun saralla. Olen lukenut juttuja monista vähemmän positiivisista asioista ja jutellut monien ihmisten kanssa mitä on käynyt ja tapahtunut kullekin henkilölle. Ne eivät ole aina mieltä ylentäviä asioita. Toki kaikkia tarvitaan elämään ja jokainen taapertaa tyylillään, niinhän me jo lapsenakin teimme.

Yksi asia mistä haluan kirjoittaa on harrasteurheilijan motivaatio ja asenne. Asenne on enemmänkin se, jota haluan tässä avata.

Harrasteurheilija on urheilija, joka harrastaa jotakin lajia sen omassa genressään omalla antaumuksellaan. Näin asian näen. Miksi kuitenkin niin monella se menee yli laidan? Onko se pakonomainen tarve tyydyttää jotain mitä muualta ei saa? Onko se itsensä pitämistä koossa? Endorfiinin paloa ja itsensä ylittämistä vai pakkomiellettä? 

Näitä kysymyksiä pohtiessani ja lukiessani ja kuunnellessani olen tullut ajatukseen, että meidän ihmisten, varsinkin suomalaisten tulisi tehdä asioita enemmän sydämellään ja omista tavoitteistaan käsin. Ei muiden, ei kenenkään muiden tahtojen, toiveiden eikä pakonomaisten tarpeiden.

On monia esimerkkejä siitä miten asiat menee yli rännien. Se ei ole tarkoitus harrasteurheilijoilla, todella kaukana siitä. Jokaisen tulisi nauttia vapaasta tahdostaan siitä mitä tekee. Juuri siten kun itsestä oikealta tuntuu.

Varsinkin triathlonissa, joka monelle ulkopuolisille avautuu äärimmäisenä lajina. Tosin itse en näe sitä niin, sillä se on enemmän itsestään huoltapitämistä ja kun tekee työnsä omien arvojen ja motivaation kautta, se on nautintoa. Siinä voi menestyä tai olla menestymättä. Ihan miten itse tekee työnsä, kuten työelämässäkin, näkisin.

Ironman 70.3 St. Pölten - kisa meni odotusten mukaisesti (sijoitus 11.)

Harrasteurheilu on harrastusta, siitä nauttimista ja itsensä toteuttamista. Ainakin itselle.

Toivon jokaiselle vähemmän stressiä treeneistä, kisoista ja yleensä elämästä. Elämä on tässä ja nyt - siitä on tarkoitus nauttia sen omassa lajissaan. Ystäväni Elinan poismeno pysäytti minut jos jokin asia viimeisen vuoden sisällä. Se antoi perspektiiviä siihen mitä voi käydä meille kenelle tahansa. Suomalainen asenne on liian tosikkomainen ja vaativa. Se on hyvä joissakin asioissa mutta ei ihan kaikessa. Jokainen päättää itse mitä haluaa ja miten.

Otetaan rennosti mutta täysillä tämä ainutkertainen elämä joka meille on annettu! Joohan?

Fiilis huipussaan päivää ennen kisaa

Testiviikko

The HelTri-cup 400-meter swim race. Photo by Sasa Tkalcan.

Test week (HUOM! Suomenkielinen teksti alla)

Time is limited, they say. This spring that has turned out to be truer than ever for me, which is why I haven’t even been updating the blog. But here’s finally get a post about some tests I’ve done over the last week.

This has been a tremendous week, and luckily it still continues with several training hours and preparations toward the IM 70.3 in St. Pölten.

Photo by Sasa Tkalcan.

This past week has been the test week of all test weeks. On Sunday I ran the Länsiväylä Race, which was most likely my 5th run in Länsiväylä. I started running rather quietly for a change, as my left thigh has taken a few hits recently - either when biking uphill or running hard earlier or somewhere else entirely. I was reminded of its existence throughout the race, but luckily the major cramps stayed at bay.

I did get a taste of those on Sunday while conducting my swimming training before the race. I got out of the swimming pool as I normally would, and almost fell right back in when I felt a sharp, strong pain in my left thigh.

Despite the problems with my left thigh I did improve my last year’s Länsiväylä time by 4 minutes. This was a good result for me – my time was 1:19:38. That translates to about 4:35 per kilometer, and I could have kept going for even longer since the back thigh had kept me from running at full speed.

The second test took place on Wednesday in the indoor swimming pool of Vuosaari, the site of the HelTri Cup 400-meter race. The distance was short, but you had to swim steady and fast. Steadiness never really happens when I swim, or very rarely. I meant to take it easy at first, but it turned out I got off to a very quick start, as my time for the first 100 meters was 1:34. I never swim that fast. Toward the end the lactic acid started to pile up in my legs, surely also as a result of the Sunday run, so my speed started lagging behind quite a bit. Still, the timer stopped at 7:04. This was something completely new for me, as it means my average for 100 meters was around 1:46, and the first (and maybe the second) 100 meters clocked in at 1:34. I’m satisfied with my development in swimming, even if it’s a waste of energy. I look forward to the day when I manage to swim exactly as I’m instructed to by the gurus: Merja, Markos, Krista, Tuomas and Sebastian. Please come watch me swimming one of these days and analyze it all together – I’ll buy lunch for everyone!

The position of the head looks to be right, believe it or not.
Photo by Sasa Tkalcan.

Right after that, on Thursday, it was time for the third test of the week, the lactate threshold test. The test was conducted by taking blood samples from the tips of the fingers, and measuring how lactic the blood was. The test measures your physical condition and the threshold of your pulses. From what I know, my results were good. I was able to run the final kilometer at 3:49. I don’t recall whether I’ve achieved such a fast time before, especially after having run a few kilometers already before that at the speed of 4 minutes.

I have a great feeling about my next triathlon start - the first of the year- that takes place on May 17 in St. Pölten, Austria. You can follow the race here: http://m.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/st.-poelten/results.aspx#axzz3YSlzydwE

St. Pölten’s bicycle route is not necessarily the best and optimal route for me, but it will be good training for the other races of the summer. The heat is on again! Stay tuned so you’ll hear more in a while!

Start of Länsiväyläjuoksu; Minna, Mirka ja me

Let’s remember that everyone’s strength varies from day to day, like yin and yang.

HelTri-cup 400m uintikisa... Kuva: Sasa Tkalcan

 

Testiviikko

Aika on rajallinen sanotaan. Tänä keväänä se on osoittautunut enemmän todeksi kuin koskaan aiemmin omalta osaltani, siksi myös blogin kirjoittaminen on jäänyt. Tässä kuitenkin pitkästä aikaa postaus viikon sisällä tehdyistä testeistä. Huikea viikko takana ja se onneksi jatkuu vielä monilla treenitunneilla ja valmistavilla harjoituksilla kohti IM 70.3. St. Pölteniä.

Kuva: Sasa Tkalcan

Kulunut viikko on ollut testiviikkojen testivikkko. Sunnuntaina juostiin Länsiväyläjuoksu, joka taisi olla laskujeni mukaan 5. juoksuni Länsiväylässä. Lähdin juoksuun kerrankin rauhallisin mielin, sillä vasen takareisi on saanut tutaa joko pyörän mäkivedoista tai aiemmista kovista juoksuista tai sitten jostain ihan muusta, ja se varoitteli koko matkan ajan olemassaolostaan. Onneksi odotteli, sillä se olisi ollut kova kramppi se. Sain pienen tuntuman asiasta sunnuntaina ennen juoksua tehdystä uintiharjoituksesta, sillä nousin altaasta normaalisti ja meinasin samantien tipahtaa takaisin veteen kun takareisi vihlasi ja kovaa. Huolimatta takareisivaivasta juoksun aikana tein 4 minuutin parannuksen viime vuoden Länsiväyläjuoksuun. Se oli itselle kiitettävä tulos - aika 1:19:38. Kilometrivauhti olisi siinä 4:35 luokkaa ja olisin pystynyt juoksemaan pidempäänkin, koska paukkuja jäi takareiden takia himmailusta.

Toinen testi koitti keskiviikko-iltana Vuosaaren uimahallissa, jossa Heltri cup 400m "kisattiin". Matka oli lyhyt, mutta se tuli mennä tasaisesti ja kovaa. Tasaisuus ei toteudu oikein koskaan omassa uinnissani tai sitten todella harvoin. Tavoite oli lähteä kevyesti liikenteeseen, mutta lähdinkin ilmeisen kovaa, sillä ekan 100m väliaika oli 1:34min. Enhän mä ole tuollaista uinut koskaan. Loppua kohti maitohapot alkoi kertyä jalkoihin, varmasti myös sunnuntain juoksun johdosta, niin vauhti alkoi hyytyä melkolailla. Kello kuitenkin pysähtyi aikaan 7:04. Itselle se on ennennäkemätön tulos, sillä 100m keskiarvo-ajat olisi silloin 1:46 luokkaa, huolimatta nyt ensimmäisen satasen (mahd. myös toisen) ajastani joka oli se 1:34. Olen tyytyväinen uinnin kehitykseen vaikka se melkoista energian tuhlausta onkin. Odotan sitä päivää kun saan sen menemään siten kuin kaikki gurut opettaa; Merja, Markos, Krista, Tuomas ja Sebastian. Tulkaa joskus yhdessä katsomaan uintia ja analysoikaa yhdessä, tarjoan kaikille lounaan!!

Pään asento näyttäisi olevan kohdillaan, ihme kyllä. Kuva: Sasa Tkalcan

Heti perään torstaina koitti viikon kolmas testi. Laktaattijuoksutesti. Testi toteutettiin ottamalla sormenpäästä verinäytteitä, joista mitattiin veren maitohappopitoisuus. Testissä mitataan kunto ja sykkeiden kynnysarvot. Sain hyvät tulokset sen mitä tähän mennessä tiedän. Pystyin juoksemaan viimeisen kilometrin aikaan 3:49min. En muista olenko noin kovaa tehnyt aiemmin enkä varsinkaan siten, että olisin juossut jo muutaman kilometrin ennen sitä 4min/km vauhdilla.

Itsellä on erittäin hyvä luotto seuraavaan ja ensimmäiseen tämän vuoden triathlonstarttiin, joka on 17.5. St. Pöltenissä Itävallassa. Kisaa pääsee seuraamaan täältä:
http://m.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman-70.3/st.-poelten/results.aspx#axzz3YSlzydwE

St. Pöltenin pyöräreitti ei ole välttämättä itselle ihan paras ja optimaalisin, mutta hyvää harjoitusta kesän muihin kisoihin. Pakkaa on alettu sekoittamaan, pysy kuulolla niin saat kuulla jossakin vaiheessa lisää. Stay tuned!

Muistetaan, että jokaisen voimat vaihtelevat päivittäin kuin yin ja yang.

Länsiväyläjuoksun startti; Minna, Mirka ja mä