Hyvä päivä Joroisten SM-karkeloissa

A good day in the Joroinen Finnish Championships (HUOM! suomenkielinen teksti alla)

The summer’s second half distance triathlon, the Finnish Championships race of Joroinen, is behind me now. I’ve got one more month of training ahead of me until D-Day - the Ironman in Kalmar! There’s lots of anticipation in the air and I’m now done with all the last minute gear shopping.

The race in Joroinen was a success and gave me extra motivation for the final weeks of training. The contest went pretty much how I had hoped it would go. I had figured that if all went well, I would end up with the results that I now got. Luckily everything went according to plan!

The weather forecast for the race day varied a whole lot depending on which weather service you looked at. Finally the weather ended up being very good, with the temperature hovering at slightly less than 20 Celcius and the sun peeking through the clouds at times. It was slightly windy, which made the running and swimming a bit more challenging.

Lake Valvatus was choppy and many first-timers had to resort to using breaststrokes and thus were wondering if this was it for their race day. My swimming was relatively painless. Luckily the waves didn’t bother me as I have tackled even bigger ones. On the other hand it seemed like the swimming went on forever.

After swimming we hopped on bicycles. It felt great to be biking. My chains fell off once, but everything else went according to my expectations. Sometimes I even felt like I could go faster, but I saved my strength for running, as my coach had advised.

I was off to a good start with the running and I kept up the solid speed until the end. I was particularly happy with how steady-paced my running was.

Finally I ended up with the following times: swimming 42 minutes, biking 2:42 and running 1:47. Total time: 5:19. This earned me a bronze medal in the women’s 30-34 series, which makes me very happy!

The Joroinen race was organized well this year and the event surely gave many first timers a nice feeling about triathlon and a good look into a real sporting event. I was especially moved by the support we got during the running from the Joroinen elderly care home: grannies and grandpas were cheering the racers on, some bound to wheelchairs, others not.

However, the Finnish triathlon results service could be improved upon by following the lead of orienteering, for example. Now the results are lagging behind and the servers are clogged up, as everyone wants to follow the race. I would like to see this changed by next year so that the racers and the followers who couldn’t be there would know what’s going on in the race. Developing the system in this direction shouldn’t be all that hard – after all, it has already been done in orienteering and it works flawlessly there. I actually heard that the folks at Joroinen were planning on using the same GPS following system on the racers as they do in orienteering, but they couldn’t get it to work this year. Hopefully next year!

The Joroinen race gave me what I expected – more faith as I move toward the Ironman race on August 17. Here’s to hoping that I’ll get a similarly successful day then as I did this Saturday. It’s great to continue from here onward to the final training that includes both short and long practice sessions.

Thank you to the amazing co-racers in Joroinen, and to all the cheerers and congratulators! A special thanks to my coach Merja, who has squeezed all of this out of me.

My vacation is over, but luckily summer continues. Onward to Kalmar!

Hyvä päivä Joroisten SM-karkeloissa

Kesän toinen puolimatkan triathlonkisa,  Joroisten SM, on takanapäin. Edessä on n. kuukausi valmistautumista ja sitten on h-hetki, Ironman Kalmarissa!  Tunnelma on odottava ja viime hetken hankinnat on shoppailtu.

Joroisten kisa oli onnistunut ja antoi lisämotivaatiota viimeisille treeniviikoille. Kisa meni melko toiveideni mukaan. Olin ajatellut, että mikäli osuisi hyvä päivä kohdalle, saisin suurin piirtein sellaiset tulokset, mitä nyt saavutin. Ja onneksi nyt osui se hyvä päivä! 

Kisapäivän sääennusteet vaihtuivat tiuhaan eri sääpalvelimilla. Sää oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä, lämpöä jonkin verran alle 20 astetta ja aurinko pilkahteli. Tuulta oli jonkin verran, mikä toi kaikille haastetta uintiin ja pyörään.

Valvatus-järvi oli aallokkoinen ja moni ensikertalainen oli joutunut uimaan rintaa sekä miettien, oliko kisa tässä. Minulla uinti sujui suhteellisen kivuttomasti, aallokko ei haitannut, sillä onneksi on kertynyt kokemusta isommistakin aalloista. Toisaalta uinti tuntui kyllä todella pitkältä.

Uinnista hypättiin pyörän selkään ja pyöräily maistui hyvältä. Ketjut irtosivat kerran, mutta muuten osuus sujui odotusten mukaan. Välillä jopa tuntui, että kovempaakin olisi voinut mennä, mutta säästin valmentajan ohjeen mukaan voimia juoksuun.

Juoksu lähti heti alussa hyvään vauhtiin ja jatkui suurin piirtein samaa vauhtia loppuun asti. Erityisen tyytyväinen olen juoksun tasaisuuteen.

Ajat olivat lopulta seuraavat: uinti 42min, pyörä 2:42, juoksu 1:47 + vaihdot. Kokonaisaika 5:19. Sillä irtosi naisten 30-34-vuotiaiden SM-pronssi, josta olen erittäin iloinen!

Joroisten kisa oli tänä vuonna hyvin järjestetty ja tapahtuma antoi varmasti monelle ensikertalaiselle hyvän fiiliksen ja tuntuman todelliseen urheilujuhlaan. Erityisesti itseäni liikutti juoksulenkin varrella Joroisten palvelutalon väen kannustukset: mummot ja vaarit tsemppasivat kisaajia, joku pyörätuolista käsin, joku ilman.

Triathlonin suomalaisessa tulospalvelussa voitaisiin kuitenkin ottaa vielä oppia esimerkiksi suunnistuksen ratkaisuista. Tulokset tulevat melko lailla reaaliajasta jäljessä ja palvelimet tukkeutuvat, kun kaikki haluaisivat seurata kisaa. Tätä ensi vuoteen paremmaksi niin ne kisaajat ja seuraajat, jotka eivät pääse paikan päälle, voisivat paremmin pysyä kisan tapahtumissa mukana. Järjestelmä ei varmasti liikaa vaatisi kehitystä, sillä suunnistuksen puolella se on mennyt roiman askeleen eteenpäin ja toimii jo moitteetta. Kuulinkin, että Joroisilla olisi ollut tarkoituksena käyttää samaa GPS-seurantaa kisaajilla kuin suunnistuksessa, mutta tänä vuonna sitä ei vielä saatu toimintaan. Toivottavasti ensi vuonna!

Joroisten kisa antoi sen mitä odotin - luottavaisen mielen elokuun 17. päivä kisattavaan Ironmaniin. Toivottavasti silloin osuisi samanlainen onnistunut päivä itselle kuin lauantaina. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin viimeisiin treeneihin, jotka pitävät sisällään niin kevyitä kuin kestoltaan pidempiä harjoituksia.

Kiitos Joroisten upeat kanssakisaajat, kannustajat ja onnittelijat! Erityiskiitos valmentajalleni Merjalle, joka on saanut minusta irti tämän kaiken!

Loma loppui - onneksi kesää on vielä jäljellä. Kalmaria kohti!