Köh ja tuuh

Huffing and puffing (HUOM! suomenkielinen teksti alla)

This spring has gone by with me being sick on and off. I’ve had the flu three times and an ear infection caused by excessive swimming.

Usually the flu has hit me during the off-weeks of training, when I have given my body a break. During the last bout of flu I even came close to calling it quits and postponing the Ironman challenge until the following summer. Luckily that was only a passing thought and I soon got over it.

What made me feel the most emotional was the fact that in my previous blog post I had just written about how I was in the best shape of my life. Of course when you get sick, your fitness level decreases. Being hit with three flus within 2-3 months, right after training for just a couple of weeks, I pretty much know where I stand now. My fitness level is not what it was.

But now is the time to feel reinvigorated and to enjoy having a healthy body. Let’s hope that there are no more colds heading my way. And let me tell you - I’ve never been sick as often as I have this year. I guess that means that while my fitness level is increasing, I’m more likely to catch diseases.

Of course having a hectic life and being exposed to stress also plays a part in getting sick a lot. The best way to recover is to rest, an idea I have embraced more lately.

In April I missed out on attending the Länsiväyläjuoksu running event in Espoo because of being ill.  This coming weekend I’m slated to take part in the giant Helsinki City Run for the first time in my life. I’ll be part of the Icehearts team, which is also the PUMA team. My co-runners include Janne Virtanen, Aki Riihilahti and Jaakko Saariluoma. Alexander Stubb is the official guardian of our group.

My goal is to do a steady performance while listening to myself, hopefully ending up with the best half-marathon time of my life. Who knows what will happen. I’ll be really surprised if I can improve on my record time from last fall, after all this sickness. Let’s see. Either way, I’ll get to enjoy a Finnish sporting event and the country’s biggest running race.

Icehearts was developed to prevent social exclusion and to promote wellbeing. It’s a team sports model that benefits children and complements efforts of social programs and schools. Icehearts gives kids’ free time some structure, promotes social skills and gives them a feeling of adult presence throughout their adolescent years. Its philosophy supports the growth of children into self-confident and considerate team members. Every child is given an equal opportunity to flourish. This is very admirable. I highly respect the work of Icehearts and as you know, such action models are much needed in Finland.

The summer’s only half distance triathlon is now booked into my calendar. The race takes place during a time that is very traditional for Finns – midsummer. That’s when we’ll travel to Denmark’s Århus Challenge –contest to see how the Danes do it.

Last year we attended the same race in Barcelona and everything went fine for me, even though my bicycle had a flat tire when I transferred from swimming to cycling. Luckily the guys at the Spanish aid station were quick in their moves and changed the tire within a couple of minutes. I heard “Vamos!” much faster than I had expected.

Good luck to everyone taking part in the Helsinki City Run. Weather should be great and so should the roadside cheering. Hooray – we know how to do it in Finland too!

Köh ja tuuh

Kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa. Kolme flunssaa ja välikorvantulehdus liiallisesta uimisesta ovat tämän kevään sairastelusaldot.

Yleensä flunssa on iskenyt lepoviikolla, jolloin on lupa hengähtää. Viimeisen flunssan kourissa meinasin jo lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että katsotaan ensi kesänä uudestaan Iroman-haastetta. Se jäi onneksi vain väliaikaiseksi ajatukseksi, josta pääsin yli.

Suurin tunteita herättävä asia oli, kun koin aiemmassa blogikirjoituksessani, että olin juuri nyt elämäni kunnossa. Kuntohan menee aina flunssan aikana takapakkia ja kun kolme flunssaa iskee kahden-kolmen kuukauden sisään, aina muutaman treeniviikon jälkeen uudelleen, tulos on melko varma. Kunto ei voi olla enää samaa mitä aiemmin.

Nyt on aika kerätä voimavarat ja nauttia terveestä kropasta. Toivottavasti flunssat olivat tältä erää tässä. Voisin todeta, etten ole ikinä ollut niin flunssainen kuin tänä vuonna. Kai se on merkki siitä, että olen vain herkempi saamaan kaikki taudit, kun kunto kohoaa.

Toki kiire ja elämän stressitilat näkyvät myös sairastelun määrässä. Lepo on osoittautunut tärkeimmäksi mahdolliseksi palautumiskeinoksi, jota olen pyrkinyt vaalimaan yhä enemmän.

Länsiväyläjuoksu jäi flunssan takia tekemättä, nyt tulevana viikonloppuna on vuorossa jättimäinen HCR – ensimmäistä kertaa elämässä. Juoksen sen Icehearts-joukkueessa, joka toimii myös PUMA – tiiminä. Mukana juoksemassa on mm. Janne Virtanen. Aki Riihilahti ja Jaakko Saariluoma ovat myös joukkueessa mukana ja Alexander Stubb toimii Icehearts –ryhmän virallisena suojelijana.

Pyrin tekemään tasaisen suorituksen itseäni kuunnellen, toivon mukaan elämäni parhaalla puolimaratonajalla. Katsotaan miten meikän käy. Olen todella yllättynyt, jos saan viime syksyn ennätyksen alitettua, kaikkien flunssien jälkeen. Let’s see. Menen kuitenkin nauttimaan suomalaisesta urheilujuhlasta maan suurimmassa juoksutapahtumassa.

Icehearts on toimintamalli, joka on kehitetty ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja edistämään hyvinvointia. Icehearts on joukkueurheilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheet. Icehearts-filosofia tukee lapsen kasvua itseensä luottavaksi ja toiset huomioonottavaksi joukkueen jäseneksi. Toimintamalli perustuu arvomaailmaan, joka antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden. Erittäin hieno ajattelumalli. Arvostan toimintaa suuresti, ja kuten tiedetään, tällaista toimintamallia tarvitaan myös Suomessa.

Kesän ainut puolimatkan triahtlon-kisa on nyt buukattu kalenterista. Kisaamaan päästään erittäin perinteiseen suomalaiseen ajankohtaan eli juhannuksena. Lähdemme silloin Tanskan Århusiin Challenge –sarjan kisaan katsomaan, miten tanskalaiset hoitavat hommat.

Viime vuonna olimme Barcelonassa samassa kisassa ja siellä meni kaikki hyvin omalta osaltani, vaikka pyöränkumi oli tyhjä kun tulin uinnista pyörävaihtoon. Onneksi espanjalaiset aid station-pojat olivat vikkeliä ja vaihtoivat kumin uuteen muutamassa minuutissa, ja kuulin nopeammin kuin uskoinkaan. Vamos!

Tsemppiä kaikille HCR:ään osallistuville. Kelin pitäisi olla mitä parhain ja kuuleman mukaan myös kannustuksen pitäisi olla huippua. HURRAA - Suomessakin osataan!