Herkistelyä ennen Ironmania

VACATION!

Soul-searching before the Ironman (huom! suomenkielinen teksti alla)

It’s been 1.5 weeks since the Joroinen race. The Sunday after the race I felt like I was ready to do some sports again – luckily I wasn’t dumb enough to go for it.

I also rested all of Monday, as I had slept badly the night before and my back was painful at night, so I was sleep deprived.

On Tuesday I made up for it by completing two workouts: swimming and biking. I did about an hour of both. On Wednesday I chose a light run and a short strength training session. It felt good to run. On Thursday I went to pick strawberries with my coach Merja, and naturally that meant we did lots of squats. My back hurt during the picking, so I was huffing and puffing. On Thursday I also went for a swim with Erwin – I swam for 3 km and it felt great, even if it wasn’t that fast time-wise. On Friday I completed a pretty tough biking session and a light run and finished off with some hill training. My legs felt like heavy logs during running, but that was a given. After all, it had only been five days since the Joroinen race. On Saturday I rode my bike leisurely for 2.5 hours and at night I swam for 45 minutes while at a lakeside cottage.

True fishermen are at it, with their tight fishing rods

The following Sunday and Monday were resting days, and days for continuous soul-searching. I noticed I was feeling emotional especially on Sunday. Positive feelings were bubbling up to the surface. That’s what makes triathlon so great – whenever a race is coming up, you’re guaranteed to get in touch with your emotions.

Many people who know me personally are aware of how sensitive I am and yet strong at the same time. These are the times when that matters. I think it’s good and beneficial to be sensitive - although at times it’s challenging to keep your emotions at bay. I’m also very tuned in with the vibes of my body: this helps me greatly, as training for the Ironman requires both mental and physical sensitivity.

Now we’re just four days away from the D-Day. My feelings are flying high, and my race expectations for myself are higher than ever. I’ve set personal goals that are reachable, if I have the best possible day in Maastricht. That means my back, buttocks, hips and the back of my thighs need to co-operate. If that happens, nothing will hold me back. You have to have goals and dreams – that’s when life shows its best.

Body nourishing treats from the weekend :)

I’m happy and will enjoy the trip to Holland. I’ll do my best and we’ll see how far that will get me. At least the signs for success are excellent. I believe that when the different areas of your life are well balanced, you can reach your top results both physically and mentally.

On a side note - one result of this personal sense of balance is that I haven’t been sick in 1.5 years. No flu or anything. This says a lot about the connection between a person’s psychological and physical well-being. We stay healthier when everything is just at the right balance.

Have a great end of the week, my dear loved ones, friends and pals!

SUP lesson (stand-up paddling) :)

Sunday’s Ironman race can be viewed here:

http://m.ironman.com/triathlon/coverage.aspx#axzz3gzHIOSqP or here

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman/maastricht/results.aspx#axzz3hCY9UPZr

LOMA

Herkistelyä ennen Ironmania

Joroisten kisasta on 1,5 viikkoa. Kisan jälkeen sunnuntaina oli jo sellainen olo että tästä voisi lähteä urheilemaan. Niin hölmö en kuitenkaan ollut että siihen olisin lähtenyt.

Maanantain pidin suosiolla myös lepona, sillä nukuin tosi katkonaisen yön ja alaselkä särki yöllä, joten unet jäivät todella vajavaisiksi.

Tiistaina meninkin kahden harjoituksen voimin, uinti ja pyörä. Noin tunnin verran molempia. Keskiviikkona juoksin kevyesti ja tein lyhykäisen voimatreenin. Juoksu tuntui hyvältä. Torstaina oltiinkin couchi Merjan kanssa noukkimassa mansikoita ja tunnetusti tuli tehtyä kyykkyjä melkotavalla. Selkä sattui noukkiessa, joten ähinää oli havaittavissa. Torstaina käytiin myös uimassa Erwinin kanssa - uin 3km ja tuntui hyvältä vaikka vauhti ei sinä päivänä päätä huimannut. Perjantaina tein melko kovan pyörän ja juoksin kevyen lenkin sen päälle ja loppuun mäkivetoja. Jalat tuntuivat juoksussa kuin tunkeilta, mutta niinhän se oli selvääkin, Joroisista oli kuitenkin vasta viisi päivää (saattoi myös torstain kyykyt vaikuttaa asiaan ;)). Lauantaina tein kevyen 2,5h pyörän todella nautiskellen ja illalla uin mökkijärvessä 45min.

Todelliset kalastajat vauhdissa ja kireät siimat

Sunnuntaina ja maanantaina koittikin ansaittu lepo. Fiiliksen nostatusta entisestään. Huomasin myös erityisesti sunnuntaina henkisen herkkyyden. Positiiviset tunteet tuli pintaan monellakin saralla. Siitä tämä laji on mainio että aina kisan lähestyessä herkistyminen on taattua. Monet minut paremmin tuntevat tietävät kuinka herkkä olen ja samalla vahva, ja tässä kohtaa sen merkitys vain korostuu. Mielestäni hyvä ja asiallinen piirre elämässä, joskin välillä tunteiden pitäminen aisoissa on haastavaa. Olen myös erittäin herkkä tunnistamaan omassa kropassani olevia fiboja, joka tuo erityisesti Ironman-matkan treenaamiseen tarvittavaa herkkyyttä ja oman kropan tilojen tunnistamista.

Nyt on h-hetkeen neljä päivää.  Fiilikset ovat korkealla ja luotto omaan suoritukseen on korkeammalla kuin koskaan aiemmin. Olen asettanut itselleni tavoitteet jotka parhaimpana päivänä pystyn saavuttamaan Maastrictissa. Silloin selän, pakaran, lonkan ja takareiden seudun tulisi myös toimia. Sen toteutuessa se on menoa. Tavoitteita ja unelmia pitää olla, silloin elämä maistuu parhaimmalta.

Tankkausherkkuja viikonlopulta :)

Olen onnellinen ja nautin Hollannin matkasta. Teen parhaimpani ja se riittää siihen mihin riittää. Merkit ovat ainakin erinomaiset. Uskon siihen että silloin kun kaikki elämän osa-alueet ovat tasapainossa, voit tehdä niin fyysisesti kuin henkisesti parhaimman suorituksesi. Tähän vielä mainittakoon sellainen seikka, jonka uskon johtuvan myös yllä mainitusta samaisesta tasapainosta, etten ole ollut kipeä puoleentoista vuoteen. Ei flunssia, ei mitään. Kertoo paljon ihmisen psyyken ja fyysisen yhteydestä. Ihminen pysyy terveempänä kun asiat ovat tasapainossa ja kunnossa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille rakkaille, ystäville ja kavereille!

SUPpaus-opetus käynnissä :)

 
Sunnuntain kisaa pääsee seuraamaan täältä:

http://m.ironman.com/triathlon/coverage.aspx#axzz3gzHIOSqP tai täältä

http://www.ironman.com/triathlon/events/emea/ironman/maastricht/results.aspx#axzz3hCY9UPZr