"You know you are a triathlete when you feel odd not working out at least six times a week.”

maanantai 28. tammikuuta 2013

Kasvava herkkyys

Heightened sensitivity (HUOM! suomenkielinen teksti alla)


I have spent most of this week in recovery mode, as I came down with the flu last week. Luckily I didn’t become totally bed-ridden, but I still had to skip my workouts. This forced me to think about my health and to listen to my body – an important lesson in and of itself! 

For a slightly impatient amateur athlete such as myself, a week’s break from training seems like eternity. But as I was ordered to take it easy by a couple of different people, that was what I had to do. Getting adequate rest is a big deal in this game.

Yesterday I gave myself the permission to go cross country skiing. The 90-minute skiing session and the 1.5-hour walk that followed were the last workouts the week. Both were conducted in good company! These gave me a good kick and reassured me that I’m still in good shape.

This week’s skiing was indeed quite a different experience from last week’s. A week ago I completed a 3-hour ski session, the difficulty of which should have told me something was wrong: this longest workout of the week was close to being my toughest and most strenuous so far.

I couldn’t get into the swing of skiing at all; I felt tired and cold despite my heart rate being close to the max of my basic endurance level. I wasn’t far from quitting but went through with the full training session out of sheer determination. All of this should have got me thinking that something wasn’t right. 

But you don’t always remember (or even want to) what it feels like when the flu is on its way. This is especially true when you are the type to not get sick often.

This episode brought on a heightened level of sensitivity for me, reminding me that we should all pay attention to our bodies. When things seem a bit off in your training, you need to listen to yourself.

This can be done in a number of ways. At first I would pay attention to how tired you feel and your heart rate. The ability to recognize your abnormal symptoms is the cornerstone of all physical activity, be the cause workout exhaustion, an oncoming flu or inadequate sleep.

Working out while tired doesn’t help anything, and recovering from such a workout ends up taking longer than usual. Exercising while exhausted also doesn’t lift your mood, which is a big motivating factor in sports.

We all have to go through one flu per winter, it seems. I’m really happy for all the advice I got that kept me off the training field for a week and made it possible for me to continue hardcore this coming week.

This week looks to be a 10-hour training week. So we will take it from here, hopefully with no follow-up illnesses.

Happy training everyone! And remember that only working out while healthy will get you to that top physical condition you aspire to be in.


Kasvava herkkyys


Viimeinen viikko onkin mennyt lepäillessä, koska olin viikon flunssan kourissa. Flunssa ei onneksi pahemmin vienyt mennessään, mutta piti kuitenkin poissa treeneistä. Ja samalla auttoi ajattelemaan omaa jaksamista ja kropan kuuntelua, mikä oli tärkeä oppitunti sekin!


Hieman malttamattomalle treenaajalle viikon lepo on melko pitkä aika. Sain kuitenkin muutamalta taholta ukaasia että nyt vain täyttä lepoa, joten näin se oli nähtävä.  Lepo on kaiken a ja o tässä kohtaa.

Eilen annoin itselleni luvan hiihtoon, 90min hiihto kevyesti lepoviikon viimeisenä harjoituksena. Sen jälkeen vielä 1,5h kävelylenkki, molemmat hyvässä seurassa! Nämä antoivat potkua itselle, ja henkisesti sain varmistusta siitä, että kunnossa ollaan.

Aika erilainen olikin tämän viikon hiihto kuin edellinen. Viikon takainen 3h hiihtolenkki osoitti flunssaviikon sisällön: viime viikon pisin treeni oli melkeinpä tähänastisen treenaamisen kovin ja raskain rutistus.

Hiihto ei maistunut, ei luistanut, väsytti, koko ajan paleli vaikka sykkeen mukaan mentiin pk-alueen ylärajoilla. Lopetus ei ollut kaukana, mutta määrätietoisesti vedin koko setin. Tästä kaikesta olisi pitänyt jo ymmärtää, missä on vika.

Aina sitä ei halua ymmärtää eikä myöskään muista, miten se flunssa tekee tuloaan, kun harvemmin on sen kourissa.

Tästä kasvoi suuremmaksi yksi herkkyysalue, jota tulisi jokaisen liikkujan huomioida. Kun kaikki ei tunnu olevan kohdallaan, pitäisi osata kuunnella itseään.

Kuunteleminen lähtee monesta asiasta, eniten lähtisin tarkastelemaan omaa väsymyksen tasoa ja sykettä. Herkkyys tunnistaa oireet on liikkumisen kulmakivi, on kyse treeniväsymyksestä, flunssan tulosta, ylirasituksesta tai vaikka nukkumisen riittämättömyydestä. Väsyneenä tehdyt treenit eivät vie eteenpäin ja väsyneenä treenaamisen jälkeen palautuminen vie enemmän aikaa. Eikä väsyneenä repiminen tuo myöskään hyvää mieltä, joka urheilussa on yksi tärkeä osa.

Yksi talven flunssa on koettava. Olen tosi tyytyväinen viikon takaisen lenkin jälkeisestä neuvosta pysyä poissa treeneistä, olen nyt kunnossa ja valmis treenaamaan tulevan viikon kovempaa settiä. Nyt on nimittäin vuorossa 10-tuntinen treeniviikko. Sillä jatketaan, toivottavasti ilman jälkitauteja!

Treeni-iloa kaikille! Ja muistetaan - Huippukuntoon pääsee vain kun treenaa terveenä.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Tästä se lähtee!

Here we go! (HUOM! suomenkielinen teksti alla)


Welcome to my blog!

I started experiencing with triathlon three years ago as an active fitness enthusiast. The sport swept me away immediately. Though it’s hard for me to believe now, a year ago I insisted I would never sign up for Ironman, the kind race of all triathlons - I didn’t think my physical shape would ever be good enough for it. Yet 2012, my third year as a triathlete, brought me lots of success and motivated me to attempt the Ironman after all.

With the Half-Ironman races, I found myself unchallenged to some degree. This left me no other choice but to sign up in the 2013 Ironman – despite my brain trying to convince me otherwise. I felt like I was in a situation where I had to act now or never.

I want to share this goal of “Ironman – Mission Possible” with you, to hopefully inspire new people to give this sport a try. I’ve now got more than a month of full-speed training under my belt and lots more to go. The moment of truth will take place on Aug. 17, 2013 in Kalmar, Sweden.

When I told one of my friends about the Ironman challenge and my plans to start a blog, she told me to go ahead with the blog but to skip Ironman.

That is the message I hear from many sides – after all, this does sound like a pretty crazy hobby. Sometimes I think that too while I’m on a really long bike ride or am cross-country skiing for miles on end. Yet, underneath of all the sweat and pain, I know that this is exactly what I want to do.

With these thoughts, I start fighting for my goal and I‘ll I strive for my best the whole way. I want to share this joy, and the exhaustion that will surely accompany it, with you all. Maybe this will help some of you to find your own workout motivation!

So welcome aboard Ironman – Mission Possible! Hope you enjoy the ride ;)



Tervetuloa lukemaan blogiani!


Aloitin triathlonin kolme vuotta sitten kokeilunhaluisena aktiivisporttaajana. Aloituksen jälkeen laji on vienyt mennessään. Hämmästyksekseni sanoin vielä vuosi sitten etten tee koskaan triathlonin kuninkuusmatkaa Ironmania, sillä en kokenut kuntoni olevan Ironmanin veroinen. Kuitenkin kolmas triathlon vuosi 2012 toi menestystä lajin parissa ja loi motivaatiota itse triathlonin päätapahtumaan Ironmaniin.

Matka alkoi loppua tietyllä tapaa puolikkaalla kesken, jolloin ymmärsin, ettei ole muuta vaihtoehtoa (vaikka järki takosi kovin vastaan ;)) kuin osallistua vuonna 2013 Ironmanille. Koin olevani tilanteessa, jossa on toimittava, nyt jos koskaan.  

Haluan jakaa tämän Ironman – Mission possible tavoitteeni teidän kanssa, toivottavasti voin inspiroida joitakin uusia harrastajia lajin pariin. Runsas kuukausi on täysipainoista treenausta takana ja vielä enemmän edessä. H-hetki on lauantaina 17.8.2013 Ruotsin Kalmarissa.

Kun kerroin eräälle ystävälleni Ironman-haasteesta ja blogisuunnitelmasta, hän kommentoi, että aloita blogin kirjoittaminen mutta jätä se Ironman väliin.

Tämänlaista viestiä kuulee monelta eri taholta, sillä kuulostaahan tämä aika hullulta harrastukselta. Itse ajattelen näin todella pitkällä lenkillä pyörän selässä tai pitkällä hiihtolenkillä sivakoidessa. Ja silti, kaiken hien ja tuskan keskellä tietää, että tämä on sitä, mitä haluaa tehdä.

Näillä ajatuksilla ja eväillä lähden kohti tavoitettani ja pyrin tekemään parhaani sitä tavoitellessani. Haluan jakaa tämän ilon ja varmasti välillä väsymyksen teidän kanssa, ehkä joku saa tästä pienen porkkanan omaan liikuntaharrastukseensa.

Toivotan sinut mukaan Ironman –mission possible pariin! Hope you enjoy ;)