In-depth swimming lessons (HUOM! suomenkielinen teksti alla)
I’m currently in the process of growing my mental fins – meaning I’m working on my swimming. While on this path, I’ve noticed there are a few truths that apply both to swimming and life in general.
All triathlon races start with swimming, whether it’s the 750-meter Sprint distance, the 1.5 km Olympic distance, the Half Ironman’s 1.9 km or the 3.8 km of the Ironman. I’ve got five Half Ironman and a Sprint race under my belt, as well as an equal number of Olympic distances. But I have yet to experience the 3.8 km swim of the Ironman.
Many people, especially beginner triathletes, see swimming as the hardest and most challenging part of the race. I felt the same way at first, especially since I didn’t know how to swim crawl at all before picking up triathlon.
It all started with practicing breathing in the water and from there we progressed onto practicing the relaxation of swimming, not forgetting the technical aspects. It’s been a long journey from that point onto where I am now.
I’m currently moving toward a more secure, technically-refined swimming style. Last week’s 8-hour training session (4 x 2h) truly took me into the depths of water – it feels like I’m majoring in swimming!
Patience and the ability to focus are essential. Jumping into the pool, keeping your mind on the swimming and developing the right technique are key factors in developing as a swimmer.
The more you swim, the more difficult it is to change your technique from what you already know. This applies to life overall as well. If you always do what you always did, you’ll always get what you always got. Change is difficult - yet it pays off in the end.
Maybe we are now dealing with the much talked-about phenomenon of nobility. You have to accept that you need to start over when it comes to certain things: undo what has been done and try again with a new technique.
Swimming is all about the right technique. If you’ve got it, you’ll move faster. My biggest challenges are the moment are developing my stroke length and getting a good grip of the water, so to say. With each stroke, you need to take a host of things into consideration in order to keep your swimming efficient and streamlined.
I’ve already gotten the change to improve upon many aspects of my swimming and many more remain, thanks to having access to good and high-quality coaching.
The reason why triathlon swimming is challenging is not just because of technical issues. There are also things like fear of water and claustrophobia to deal with.
Combatting claustrophobia was my biggest challenge during my first and second years of triathlon. My claustrophobia was especially strong during the start of the race when several hundred swimmers rushed into the water and arms and noses collided. After that it always took me a good while to relax and to get into a steady swimming pace.
My third year went without feeling any claustrophobia in the water and this improved my mental strength in swimming. Various psychological exercises helped me get rid of any fears related to water.
The last two weeks I’ve been practicing 10+ hours a week. This feels like a decent amount: the longest workouts fall on the weekend, when I have more free time. Thus I am heading toward the next equally long training week in good spirits.
Let me close off with a quote about triathletes:
”You know you are a triathlete when goggle imprints are a near-permanent feature on your face.”
Uinnin pitkä oppimäärä
Kasvatan parhaillaan henkisiä räpylöitä eli työstän uintiharjoituksia. Samalla olen huomannut, että pari juttua pitää paikkansa paitsi uinnissa, myös muussa elämässä.
Triathlonkisat alkavat uintiosuudella. On kyseessä sprinttimatkan 750m uinti, olympiamatkan 1,5km uinti, puolimatkan 1,9km uinti tai teräsmieskisan 3,8km uinti. Itsellä on takana viisi puolimatkan kisaa sekä sprintti ja olympiamatkan kisoja yhteensä suunnilleen samanmoinen määrä. Teräsmieskisan 3,8km uintiosuus on siis vielä kokematta.
Monet, varsinkin aloittelevat triathlonistit, kokevat uinnin triathlonin vaikeimpana ja haastavimpana osuutena. Itse koin alussa samoin, erityisesti kun en osannut uida kroolia lainkaan ennen triathlonin aloitusta.
Kaikki alkoi aikoinaan hengityksen harjoittelemisesta vedessä ja siitä edettiin uinnin rentouteen tekniikkaa unohtamatta. Tuosta pisteestä on tultu pitkä matka tähän hetkeen.
Kohti varmempaa ja tekniikaltaan säästävämpää uintia ollaan menossa. Viime viikonlopun 8h uintitreenisessio (4 x2h) antoi jälleen paremmat eväät uinnin pitkässä oppimäärässä. Todellinen pitkä oppimäärä, siltä se välillä harjoitellessa tuntuu.
Kärsivällinen asenne ja huolellinen keskittyminen vievät eteenpäin uinnissa. Altaaseen hyppääminen, uintiin keskittyminen ja tekniikkaan keskittyminen ovat ne avainkohdat, joilla uinti alkaa sujua jos se alkaa sujua.
Mitä enemmän ui, sitä vaikeampi on muuttaa aiemmin opittuja tekniikoita uudenlaisiksi. Sama pätee monessa muussakin elämän osa-alueessa. Jos olet aina tehnyt työt tietyllä tavalla, on vaikea lähteä opettelemaan uutta, parempaa tapaa. Ja silti se kannattaisi.
Ehkä tässä ollaan sen paljon puhutun nöyryyden äärellä, mitä urheilussa usein korostetaan. Pitää suostua siihen, että jotkut asiat pitää aloittaa alusta, purkaa opitut tavat ja yrittää uudelleen ja eri tekniikalla.
Uinti on täysin tekniikkalaji, mitä paremmin hallitset tekniikan, sen paremmin pääset eteenpäin vedessä. Vetopituus ja hyvän otteen löytäminen vedestä oikeassa kohtaa tuntuvat itsestäni tällä hetkellä uinnin isoimmilta haasteilta. Jokaisella käsivedolla on muistettava niin monta asiaa, jotta uinti säilyy taloudellisena ja virtaviivaisena.
Monta kohtaa on jo päästy parantamaan ja monta on vielä edessä, kiitos parannuksista hyvän ja korkealaatuisen valmennuksen.
Triathlonuinnin haastavuus ei kohdistu pelkästään tekniikkaan. On vesipelkoa ja ahtaanpaikan pelkoa jotka luovat omat haasteet uintiin.
Ahtaanpaikan pelon voittaminen oli itselle suurin haaste triathlonin ensimmäisenä ja toisena vuonna. Kärsin erityisesti triathlonkisan lähdössä ahtaanpaikan pelosta, kun veteen säntäsi monta sataa uimaria samaan aikaan ja nenille tuli moneen kertaan. Sen jälkeen vei aikansa ennen kuin sain itseni rauhoittumaan ja löysin tasaisen uintirytmin.
Kolmas vuosi meni ilman ahtaanpaikan paniikkia vedessä ja henkiset voimavarat kasvoivat uinnissa sen myötä paremmaksi. Sain erilaisilla mielikuvaharjoituksilla pelot karistettua vedessä.
Kaksi viimeistä viikkoa on mennyt 10-tunnin ja rapiat treeneillä/viikko. Määrä tuntuu kohtuulliselta; pisimmät harjoitukset asettuvat viikonloppuun, jolloin on enemmän aikaa harjoitella. Luottavaisin mielin lähden kohti seuraavaa tulevaa treeniviikoa, jossa sama tuntimäärä toistuu.
Loppuun fraasi triathlonisteista:
”Tiedät olevasi triatleetti, kun kasvoillasi on lähes aina uimalasien jättämät painaumat”
