Kun urheilu menee överiksi

When doing sports goes overboard (Huom! Suomenkielinen teksti alla)

I’ve been thinking about different people, especially in the realm of sports. I’ve read articles about many less-than-positive things happening and talked to a lot of people about some individual cases. This is not always uplifting. Of course everyone is needed in the world and everyone has their own style of moving forward, ever since childhood.

One thing I wanted to write about is the motivation and attitude of amateur athletes. I wanted to focus especially on attitude here.

An amateur athlete is someone who gives his or her best to their hobby in their chosen genre. This is how I see it. But why is it that so many people go overboard with this? Are they trying to fill a void in their life with sports? Are they doing it to keep themselves intact? Is this about burning endorphin and exceeding yourself, or is it an obsession?

While thinking about these questions and reading and listening I’ve come to the conclusion that people, especially Finns, should do more things with their heart, keeping their own goals in mind. Not those of others. We should not obey other people’s needs, wants or obsessions.

There are many examples of things getting out of control. That’s not what amateur sports should be about – far from it. Everyone should enjoy their free will and do things they like, when the time is right.

This applies particularly to triathlon, which a lot of outsiders consider to be an extreme sport. Personally I don’t see it that way – it’s more about taking care of yourself and when you hold onto your own values and motivation, it’s enjoyable. You can be successful or not. It’s all about what you put into it, just like in the working world too in my opinion.

The Ironman 70.3 St. Pölten race went as expected (placed 11th)

Being an amateur athlete is about having a hobby, enjoying it and applying yourself within in. At least to me.

I wish everyone could stress a bit less when it comes to training, sports contests and life in general. Life is here and now – it’s meant to be enjoyed in and of itself. If anything, it was my friend Elina’s passing away that made me stop at my tracks during the past year. It gave me some perspective on what can happen to each of us. The Finnish attitude is too demanding and serious. It’s nice to be good at something but you don’t have to excel at everything. We all decide for ourselves what we want and how.

So let’s take it easy during this one unique life that we’ve been given! Yes?!

Feeling superb the day before the race

Kun urheilu menee överiksi

Olen miettinyt meitä erilaisia ihmisiä. Erityisesti urheilun saralla. Olen lukenut juttuja monista vähemmän positiivisista asioista ja jutellut monien ihmisten kanssa mitä on käynyt ja tapahtunut kullekin henkilölle. Ne eivät ole aina mieltä ylentäviä asioita. Toki kaikkia tarvitaan elämään ja jokainen taapertaa tyylillään, niinhän me jo lapsenakin teimme.

Yksi asia mistä haluan kirjoittaa on harrasteurheilijan motivaatio ja asenne. Asenne on enemmänkin se, jota haluan tässä avata.

Harrasteurheilija on urheilija, joka harrastaa jotakin lajia sen omassa genressään omalla antaumuksellaan. Näin asian näen. Miksi kuitenkin niin monella se menee yli laidan? Onko se pakonomainen tarve tyydyttää jotain mitä muualta ei saa? Onko se itsensä pitämistä koossa? Endorfiinin paloa ja itsensä ylittämistä vai pakkomiellettä? 

Näitä kysymyksiä pohtiessani ja lukiessani ja kuunnellessani olen tullut ajatukseen, että meidän ihmisten, varsinkin suomalaisten tulisi tehdä asioita enemmän sydämellään ja omista tavoitteistaan käsin. Ei muiden, ei kenenkään muiden tahtojen, toiveiden eikä pakonomaisten tarpeiden.

On monia esimerkkejä siitä miten asiat menee yli rännien. Se ei ole tarkoitus harrasteurheilijoilla, todella kaukana siitä. Jokaisen tulisi nauttia vapaasta tahdostaan siitä mitä tekee. Juuri siten kun itsestä oikealta tuntuu.

Varsinkin triathlonissa, joka monelle ulkopuolisille avautuu äärimmäisenä lajina. Tosin itse en näe sitä niin, sillä se on enemmän itsestään huoltapitämistä ja kun tekee työnsä omien arvojen ja motivaation kautta, se on nautintoa. Siinä voi menestyä tai olla menestymättä. Ihan miten itse tekee työnsä, kuten työelämässäkin, näkisin.

Ironman 70.3 St. Pölten - kisa meni odotusten mukaisesti (sijoitus 11.)

Harrasteurheilu on harrastusta, siitä nauttimista ja itsensä toteuttamista. Ainakin itselle.

Toivon jokaiselle vähemmän stressiä treeneistä, kisoista ja yleensä elämästä. Elämä on tässä ja nyt - siitä on tarkoitus nauttia sen omassa lajissaan. Ystäväni Elinan poismeno pysäytti minut jos jokin asia viimeisen vuoden sisällä. Se antoi perspektiiviä siihen mitä voi käydä meille kenelle tahansa. Suomalainen asenne on liian tosikkomainen ja vaativa. Se on hyvä joissakin asioissa mutta ei ihan kaikessa. Jokainen päättää itse mitä haluaa ja miten.

Otetaan rennosti mutta täysillä tämä ainutkertainen elämä joka meille on annettu! Joohan?

Fiilis huipussaan päivää ennen kisaa